lauantai 15. lokakuuta 2016

Syventävä taideproduktio



http://ohikulkijoita.blogspot.fi/


Aloitan tänä lukuvuonna taiteellisen lopputyöni tekemisen. Prosessia voi seurata oheisesta linkistä.

tiistai 31. toukokuuta 2016

Mitja


Lupasin tehdä Mitjasta postauksen, joten tässä tulee (okei, suurimman osan mielestä joku taidekurssipostaus olisi mielenkiintoisempi, mutta en juuri nyt jaksa lisätä kuvia maalauksistani koneelle). 



Olen haaveillut omasta koirasta enemmän tai vähemmä joskus 19-vuotiaasta asti. Parin viime vuoden aikana koirakuume vain paheni. Noin puolitoista vuotta sitten etsiessäni tietoa eri roduista kiinnostuin silkkiterriereistä. Sen jälkeen olenkin seuraillut ahkerasti tulevia pentueita.


Mitja seitsemänviikkoisena ensimmäisenä päivänä uudessa kodissa. 


Solusta kaksioon muuttaminen teki koiran hankkimisesta ensimmäistä kertaa mahdollista. Lisäksi kalenteri näytti siltä, että keväällä opiskelujen suhteen tulisi olemaan "tosi rentoa" (voi, kuinka väärässä olinkaan). Muutamaan kenneliin oli myös tulossa pennut sillä tavalla sopivasti, että ne olisivat luovutusiässä huhtikuussa.

Suomessa silkkiterrierit ovat aika kovatasoisia. Rodun terveystilanne on hyvä, sillä kasvattajat tutkituttavat ahkerasti koiriensa silmät ja polvet (vaikka pakollisia terveystarkastuksia ei ole) ja ilmeisesti suomalaiset silkkiterrierit ovat menestyneet näyttelyissäkin. Siinä mielessä koiran siis uskaltaa hankkia melkeinpä kennelistä kuin kennelistä. Minä varasin pennun lähellä Tamperetta sijaitsevasta kennelistä tutkittuani pentujen vanhempien sukutaulut siltä osin, kuin niistä mitään ymmärsin (en suoraan sanottuna ymmärrä mitään niistä palkinnoista, serteistä sun muista), eli katsoin terveystuloksia ja sukusiitosprosentteja.

Kasvattajan kanssa yhteydenpito sujui mutkattomasti, samoin hakureissu. Kasvattaja valitsi minulle sopivan pennun toiveideni mukaan. En halunnut pentueen nössöintä urosta, sillä kaupunkikoiran tulee olla reipas. Koiran ei tarvinnut olla tuleva koiranäyttelytähti, koska en aio harrastaa koiranäyttelyitä.



Hankin Mitjalle pentuaitauksen, mutta eihän se siinä viihtynyt sitten alkuunkaan. Lopulta laitoin aitauksen osiin siten, että saan erotettua olohuoneen/keittiön eteisestä. Ensimmäisellä viikolla Mitja ei ollut yksin kotona, vaan sillä oli koko ajan joku seurana. Seuraavalla viikolla se oli jo yksin puolesta tunnista kahteen tuntiin.


Mitja on kotiutunut meille hyvin. Se taapertaa ympäri asuntoa ja jahtaa välillä Lulu-kissaa. Lululle uusi perheenjäsen oli aikamoinen järkytys, ja kaksi ensimmäistä viikkoa se piilottelikin eteisessä. Nykyään Lulu sietää Mitjaa, mikäli pentu ei riehu, sillä Mitjalla on taipumusta haukkua Lululle ja jahdata sitä, jolloin Lulu joko mottaa sitä (ilman kynsiä, onneksi!) tai juoksee karkuun. Ehkä niistä tulee kavereita jossain vaiheessa. Nyt niillä on selvästi kommunikaatio-ongelmia.

Mitja ei hauku kerrostalon äänille, eikä yleensä silloinkaan jos ovikello soi. Yleensä se vain kipittää ovelle vastaanottamaan vieraan. Toiset koirat vähän jännittävät, mutta kiinnostavat myös. 

Mitja tulee juttuun kaikkien ihmisten kanssa. Koiria se ei ihan hirveästi ole vielä tavannut, mutta pian se saa seuraa vanhempieni koirasta. Mitja on reipas, mutta loppujen lopuksi aikamoinen mammanpoika, joka seuraa minua kaikkialle. Se on myös kova poika puremaan, eikä tahdo oikein totella muita kuin minua. 

Sisäsiisteysharjoittelu on vielä aivan kesken, enkä ole opettanut Mitjalle perusasioita kummempaa. Se tulee luokse kutsusta, istuu käskystä, päästää vaihtelevasti irti käskystä ja ymmärtää jotenkin ei-sanan. Hihnakäyttäytymisen kanssa on tekemistä.

Mitja on nyt 13-viikkoinen ja sai viime viikolla ensimmäiset rokotuksensa. Mitjalla on tällä hetkellä purentavika: alakulmahampaat kasvavat liian pystyyn ja osuvat yläikeneen. Ainakin toisella puolella on jo pieni kolo, joka ei tosin eläinlääkärin mielestä vielä ole vakava, vaan tilannetta katsotaan seuraavalla käyntikerralla. Olen nyt eläinlääkärin antamien ohjeiden mukaisesti koittanut levittää alakulmureita ja tarkoituksena on hankkia mahdollisimman pian täyskumipallo, sillä palloleikit levittävät myös hampaita. Toivon, että vika korjautuu iän myötä hampaiden vaihtuessa. 




Mitjalla on vielä paljon opittavaa. Onneksi on kesä aikaa tehdä sen kanssa pentujuttuja. Mitja pääsee ainakin osaksi kesää maalle, kun lähdemme Pohjois-Karjalaan. Siellä Mitja pääsee tapaamaan muita koiria, juoksemaan ulkona vapaana ja uimaan. Sisäsiisteysharjoittelukin ottaa varmasti tuulta alleen, kun ulkona käynti helpottuu (nyt kiikutan Mitjan aina hissillä neljännestä kerroksesta ulos nurmikkoalueelle). Ensin on kuitenkin selvittävä puuduttavasta kuuden tunnin bussimatkasta. 





Mitja tulee varmasti jatkossakin näkymään blogissa. 


tiistai 24. toukokuuta 2016

Melkein kandidaatti



Kirjoittaminen on taas vähän jäänyt. Minulla periaatteessa alkoi jo kesäloma, sillä viimeiset tunnit olivat perjantaina. Pyörin tällä viikolla kuitenkin vielä satunnaisesti yliopistolla hoitamassa asioita. 

Kuluneet viikot ovat olleet aikamoista hullunmyllyä. Vaikka kalenteri onkin ollut melko tyhjä yliopistolla olevien tuntien osalta, on kaikki vapaa-aikani käytännössä mennyt opiskelemiseen, kun kaikki deadlinet sattuivat lähekkäin, ja työn alla olleet esseet olivat varsin työläitä.

Selkeyden vuoksi käytän tällä kertaa väliotsikoita, joiden alla selostan keskeisimmät asiat, mitä tässä parin kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua.






Sivuaineet



Kertauksen vuoksi: suoritan taidehistorian perusopinnot (25 op) ja kuvataiteen aineopinnot (35 op). Taidehistoriat menivät omalla painollaan, vaikkakin iltaluennot klo 14-20 välillä tympivätkin välillä tosi paljon. Jouduin lisäksi laajentamaan yhden  3 op:n laajuisen kurssin viiteen op:hen, jotta saisin taidehistorian perusopinnoista vaadittavat 25 op. Kävin siis tekemässä kirjatentin, johon luin ohuimman valittavana olleen teoksen. 

Kuvataiteen kanssa onkin sitten ollut työtä. Kuvataiteen sivuaineeseen kuuluu 14 op:n verran vapaavalintaisia työpajakursseja, eli käytännössä kaksi 7 op:n kurssia. Kuvataidekasvatuksen OPSin muututtua myös kuvataiteen sivuaine muuttui. Ennen kursseja pystyi ottamaan enemmän kun ne olivat lyhyempiä. Nyt ongelmia tuotti se, että kursseja oli aika huonosti valittavissa. Syksyllä järjestettiin vain elävän mallin veistäminen -kurssi ja maalauskurssi, ja näistä kahdesta aloitin jälkimmäisen. Maalauskurssilla piti toteuttaa teossarja, ja maalasinkin koko kurssin ajan akryyliväreillä mustahevosantilooppeja. Kurssi taisi loppua vasta joskus maaliskuussa.



Valitsin myös grafiikkaa. Grafiikan tunteja oli huomattavasti vähemmän kuin maalauksen, ja välissä oli kuukauden tauko, jolloin tunteja ei ollut ollenkaan. Itsenäistä työskentelyä oli siis paljon. Harmi vain, että kandi painoi päälle, enkä ehtinyt tehdä läheskään niin paljon grafiikkaa kuin olisin halunnut. Kurssilla sai kokeilla eri menetelmiä (lino, metalligrafiikka ja puupiirros) vapaasti. 

Kuvataiteen aineopintoihin kuului myös kaksipäiväinen ekskursio Ouluun. Ekskursiolla keskityttiin julkiseen taiteeseen, ja vierailimmekin mm. kirkoissa. Jokaiseen paikkaan oli varattu varsin vähän aikaa, joten ehdimmekin vierailla monessa kohteessa.

Meillä oli myös lyhyt kurssi estetiikkaa. Ainakin minulle kurssi oli jollain tapaa pettymys, sillä opetus ei juurikaan auttanut ymmärtämään kurssilla käsiteltäviä asioita, eikä luentodioistakaan oikein ollut apua. Luentoja oli naurettavan vähän ja lopuksi piti vielä kirjoittaa 6-10 sivua pitkä essee vapaavalintaisesta aiheesta, toki estetiikkan näkökulmasta. Voin kertoa, että esseen kirjoittaminen (siitäkin huolimatta, että kirjoitin vain tasan kuusi sivua) oli aika tuskaa, kun luennoilta mieleen jäi suunnilleen vain ylevän käsite.

Työläin kuvataiteen aineopintojen kurssi oli kuitenkin taiteellinen ajattelu ja ilmaisu. Kurssi alkoi heti syksyllä ja huipentui yhteisnäyttelyyn. Kurssin tavoitteena oli kehittää opiskelijan omaa taiteellista ajattelua ja siinä sivussa vähän taitojakin. Minulla ei alun alkaeenkaan ollut mitään maatamullistavaa ajatusta, jonka tajusin olevan virhe. Mielestäni opettajat tekivät varsin hyvin selväksi, että eivät pitäneet teoksiani oikein minään, mutta en jaksa ottaa sitä henkilökohtaisesti, koska en itsekään erityisesti pitänyt teoksistani. Voisin jopa myöhemmin tehdä erikseen postauksen kyseisestä kurssista.








Kandidaatin tutkielma





Eniten nurinaa kolmantena vuonna vuosikurssin keskuudessa ovat varmasti aiheuttaneet kandiseminaarit ja ohjaus. Seminaarit alkoivat syksyllä, mutta rehellisesti sanottuna aloitin kandin tekemisen vasta tammikuussa. Toki syksyn seminaareihin piti tehdä joka kerraksi jotain, dispositiota sun muuta, mutta ainakin omasta puolestani voin sanoa, että tein vain hädissäni sillä ajatuksella, että kunhan on seminaariin näytettäväksi jotain.  

Minun syksyni meni ns. kanditenttiin panikoidessa. Luettavana oli neljä kirjaa, joista yksi oli englanniksi ja pari muuten vain vaikeita (paljon hölynpölyä ja välissä vähän asiaa). Tein tentin ensin ryhmätenttinä ja seuraavalla viikolla vielä itsekseni, ja nostinkin arvosanaa kahdella pykälällä. 

Vuoden alussa tilanne kandin suhteen tuntui epätoivoiselta. Minulla ei ollut hajuakaan sopivasta metodista saati teoreettisesta viitekehyksestä. Seminaarit vain hämmensivät, kun yhdellä kerralla sanotaan että ideasi on ok ja seuraavalla että ei olekaan. Aiheen sentään sain rajattua POPS 2004:n ja POPS 2014:n yläkoulun kuvataideopetuksen tavoitteisiin. Ilman tuota samassa taloudessa asuvaa kaksilahkeista olisin ollut kandin kanssa aivan pulassa, mutta onneksi sain häneltä hyviä neuvoja. 

Pelkäsin myös, etten mitenkään saisi riittävää sivumäärää, joka oli aikaisemman käsitykseni mukaan 25-35. Ensi syksystä alkaen kandilla on joku ohjepituus, joka on muistaakseni jotain 25-28 sivua. Loppujen lopuksi kandistani tuli 32 sivua pitkä.

Seminaareista oli minulle sen verran hyötyä, että ohjaaja ehdotti viitekehykseksi oppimiskäsitysten paradigmamuutosta, jonka tosin hylkäsin heti kättelyssä, koska tiesin, ettei paradigmamuutosta ole voinut tapahtua niin lyhyessä ajassa kuin kymmenessä vuodessa. Sen sijaan oppimiskäsitykset kuulostivat hyvältä, ja päätinkin peilata POPSien antamia kuvataideopetuksen tavoitteita POPSien yleisiin oppimiskäsityksiin. Lisäksi juurikin seminaarissa minulle ehdotettiin sisällönanalyysiä, vaikkakin sitä ennen minulle suositeltiin diskurssianalyysiä..

Kun teoreettinen viitekehys oli valittu ja olin perehtynyt menetelmääni, loppu sujui oikeastaan aika hyvin. Oma aikaansaamattomuus ja toisaalta taas ajanpuute olivat loppuvaiheessa suurin ongelmani. Oli mahtavaa tehdä havaintoja aineistosta ja saada selkeät tutkimustulokset. 

Kävin tekemässä maturiteetin viime viikolla ja eilen tulostin ja palautin kandin paperiversiot. Laskeskelin, että en voi saada arvosanaksi huonompaa kuin 2 (koska kanditentti muodostaa 1/3 kandin numerosta), mutta uskoakseni odotettavissa on ainakin arvosana 3. 







Mitja





Päätin, että joskus on hyvä toteuttaa haaveitaan. Varsinkin, jos ajankohta vaikuttaa sopivalta. Niinpä helmikuussa aloin ottaa yhteyttä kenneleihin, joihin tiesin olevan tulossa silkkiterrieripentuja siten, että ne olisivat luovutusiässä minulle sopivimpana ajankohtana. Kahteen ensimmäiseen kenneliin syntyi vain narttuja, ja nekin oli varattu/ei myytävänä. Kolmannesta kennelistä luvattiin ilmoittaa pentujen sukupuolijakauma, kunhan pennut syntyisivät.

Lopulta uroksia tuli mukava määrä. Lopulta soitin kasvattajalle ja sain varata pennun. Välimatkan takia (700km) kasvattaja ei vaatinut, että kävisin katsomassa pentua etukäteen. Varausmaksun maksettuani aloin hankkia koiratarvikkeita. Osan sain ilmaiseksi tutuilta. 

Huhtikuun puolenvälin aikoihin koitti hakumatka. Minä ja Johannes hyppäsimme yöjunaan, saavuimme perille varhain aamulla, haimme pennun päivällä ja matkustimme illaksi Johanneksen vanhempien luokse Ouluun, josta jatkoimme seuraavana päivänä Rovaniemelle. Hakumatka meni kaiken kaikkiaan todella hyvin. 

Pennun nimeksi tuli Mitja. Alun perin olin miettinyt nimeksi Lucaa ja Kodaa, mutta totesin niiden olevan aivan liian yleisiä koirien niminä. Mietin melko vakavissani myös nimeä Pupsa, jonka kuitenkin hylkäsin, sillä se on enemmänkin yleisnimitys koiralle. Lopulta löysin Mitja-nimen, johon ihastuin heti.

Mitja on nyt 12-viikkoinen ja saa huomenna ensimmäiset rokotuksensa. Mitjassa tulossa postausta myöhemmin. 





Parisuhde

Minä ja Johannes vietimme vapun aikaan vuosipäiväämme. Vuoteen onkin mahtunut aika paljon, mm. yhteenmuutto tammikuussa. Muuton jälkeen suhde on tietenkin arkipäiväistynyt aika paljon. Ennen tapasimme Johanneksen töiden takia iltaisin ja oikeasti vietimme sen ajan yhdessä. Nyt puuhailemme iltaisin omia juttujamme (olemme päivisin eri aikoihin kotona). 

Tällä hetkellä suhdetta leimaa luottamuspula, josta en kuitenkaan kirjoita sen enempää. Sen verran voin kuitenkin mainita, ettei kyse ole pettämisestä, vaan salailusta ja valehtelusta. Luulen, että kiireisen kevään jälkeen muutaman viikon erossaolo tekee kummallekin hyvää, sillä lomailen kesäkuussa muutaman viikon porukoiden luona.





Tuutori

Joskus on hyvä mennä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle. Niinpä päätin hakea tuutoriksi, ja pääsin myös. Mielestäni minulla on kuitenkin jo sen verran kokemusta yliopistokäytännöistä, että voin opastaa fukseja. Lisäksi ohjaajakokemus ja raha ovat ihan kivoja juttuja. 






Muuta

Kevät on varmaan ollut koko tähänastisen elämäni stressaavinta aikaa. Tuntuu, että koko elämä on pyörinyt opiskelun ympärillä ja varsinkin viime viikot ovat olleet vastoinkäymisten ja paikasta toiseen juoksemisten täyttämiä. Mitjan takia en ole voinut työskennellä yliopistolla niin pitkään kuin olen halunnut, jonka takia olen joutunut työskentelemään entistäkin tehokkaammin. 

Olen myös ollut aika tylsistynyt. Elämästä tuntuu nykyään puuttuvan tietty jännitys, jota kaipaan. En ole tutustunut kuluneen vuoden aikana juurikaan uusiin ihmisiin ja ihmiset, joita voisi kutsua kavereiksi, ovat muuttaneet pois paikkakunnalta. Minä kuitenkin elän jännittävistä ja mielenkiintoisista ihmisistä.




Tulevaisuus

Kiireiden takia en ole juurikaan ehtinyt keskittyä kesätöiden hakemiseen. Olen hakenut muutamaan paikkaan, mutta hyvin suurella todennäköisyydellä olen kesän työttömänä. Mitjan kannalta se on tosin hyvä asia, sillä ehdin olla sen kanssa paljon. 

Ensi viikolla lähden Pohjois-Karjalaan pikkusiskon ylioppilasjuhliin ja tarkoituksena on lomailla vanhempien nurkissa muutaman viikon ajan. Heinäkuun olen kuitenkin Rovaniemellä. Ensimmäinen Rovaniemi-kesä siis luvassa.

Syksyllä aloitan maisteriopinnot ja gradun kirjoittamisen. Aihe on onneksi jo valmiina. 









***




Yritän taas elvyttää tämän blogin elävien kirjoihin.




Tämän biisin myötä toivotan kaikille hyvää loppukevättä.







Kiesza - Hideaway